maanantai 20. tammikuuta 2014

Luku 2 • Herääminen

Valo paistoi silmäluomien läpi niin kirkkaana, että Pon otsa rypistyi väkisinkin. Tuntuu siltä, kuin olisin herännyt pitkästä, pitkästä unesta, mies mietti liikauttaen sormiaan pitkän horroksen jälkeen. Tunne oli taivaallinen. Hitaasti mies avasi silmänsä. Kirkkaus sokaisi Pon hetkeksi, joten hän rutisti silmät takaisin kiinni. Avatessaan ne uudessaan mies veti syvään henkeä nauttien raikkaasta, metsäntuoksuisesta ilmasta.

Yläpuolellaan mies näki suikaleen kirkkaansinistä taivasta, jolla leijaili pari pilvenhaituvaa. Hitaasti, kangistunein lihaksin hän nousi istumaan ja katseli ympärilleen silmät kivistäen.

Puinen seinä Pon vasemmalla puolella oli kulunut mutta kestävän nähöinen. Pienet, valkonuppuiset kukat kasvoivat talon seinustoilla. Aivan Pon vieressä kasvoi rehevä ruusupensas, jonka kukat olivat isommat ja kauniimmat kuin missään hänen ennen näkemässään ruusussa.

Kun hän kääntyi katsomaan metsään päin, hän huomasi naisen.

Nainen istui aivan Pon laatikon vieressä, ja mies ihmettelikin, miten ei ollut aikaisemmin huomannut tätä. Naisella oli kullanvaaleat hiukset, jotka auringonvalossa laineilivat ja kimaltelivat palmikoituina nauhoina ulottuen vatsaan asti. Hänellä oli yllään yksinkertaisesta vaaleasta kankaasta tehty mekko, joka peitti naisen muodokkaan vartalon pohkeiden puoliväliin. Päivettyneet olkapäät pilkistivät lyhyeksi jätettyjen hihojen alta.

Eniten Pon huomiota kiinnitti naisen kasvot. Ne olivat pyöreähköt ja lempeät, huulet olivat täyteläiset ja nenä pieni ja sievä. Muutama pisama pilkotti naisen poskipäillä. Ja silmät... ne olivat syvän siniset, isot ja tummien, pitkien ripsien reunustamat. Kulmat olivat järkytyksestä koholla, kun nainen tuijotti laatikosta putkahtanutta kummajaista.

Po aukaisi suunsa. Ja sulki sen heti, kun huomasi, ettei keksinyt mitään sanottavaa. Miten hän voisi muka selittää sen, että oli tupsahtanut toisen takapihalle omituisessa laatikossa? Ei mitenkään. Kankeasti hän liiakutti ajattelemattomasti kättään naista kohti.

Naisen suu avautui hitusen ja silmät pyöristyivät vieläkin suuremmiksi. Kuului vain pieni henkäisy, kun hän kaatui maahan velttona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti